<?xml version="1.0" encoding="UTF-8"?>
<feed xmlns="http://www.w3.org/2005/Atom">
  <title type="text">Isimies</title>
  <updated>2019-09-28T00:05:15+03:00</updated>
  <generator uri="http://rohea.com" version="0.1">Blog Integration Feed Generator</generator>
  <link rel="alternate" type="text/html" href="https://isimies.vuodatus.net/"/>
  <link rel="self" type="application/atom+xml" href="https://isimies.vuodatus.net/feeds/atom"/>
  <id>https://isimies.vuodatus.net/</id>
  <author>
    <name>Isimies</name>
    <uri>https://isimies.vuodatus.net/</uri>
  </author>
  <entry>
    <title type="html"><![CDATA[Ei otsikkoa]]></title>
    <summary type="html"><![CDATA[Elämä ei kuulemma muutu lapsen syntyessä juurikaan. Näin joku väitti kivenkovaan ennen esikoisemme tuloa. En uskonut sitä silloin ja vielä vähemmän nyt. Mikä sitten muuttui?<br /><br />Kaikki.<br /><br />Erityisesti esille nousevat ne asiat, joita vaimon kanssa tehtiin vapaapäivinä tai bändikavereiden kanssa pitkäksi venyneet hetket. Tuollaiset rationaaliset seikat ovat jotenkin itsestäänselviä. Ajankäyttö muuttui siis radikaalisti.<br />Mutta niin muuttui muukin. Suhtautuminen, nimittäin. Yhtäkkiä en ollutkaan enää elämäni tärkein henkilö ja se ei ollut mitenkään erityisen helppo muutos. Olikin huolehdittava. En siis ollut enää kovin tärkeä, mutta kuitenkin samalla niin tärkeä, että itsestä huolehtiminen olikin nyt velvollisuus, ei oikeus. Kummallista, eikö?<br /><br />Samalla, kun hyväksyin vastuuta rajattomasti, annoin pois itseni hallintaa. Osin se oli helpotus, osin taas luopumista osasta minua. Esimerkiksi pidin kovasti ennen vartin torkuista työpäivän jälkeen. Historiaa, todellakin. Tapanani oli joskus jättää avattu kitara pöydälle huoltotoimenpiteitä varten seuraavalle päivälle. Ehkä ei enää. <br />Herää kysymys, että miksi lapsia sitten hankitaan. Tuliko kaikki tämä jotenkin yllätyksenä? <br />Ei. Harkittu valinta.<br />]]></summary>
    <published>2008-06-12T21:35:00+03:00</published>
    <updated>2019-09-28T00:03:51+03:00</updated>
    <link rel="alternate" type="text/html" href="https://isimies.vuodatus.net/lue/2008/06/ei-otsikkoa-1"/>
    <id>https://isimies.vuodatus.net/lue/2008/06/ei-otsikkoa-1</id>
    <author>
      <name>Isimies</name>
      <uri>https://isimies.vuodatus.net/</uri>
    </author>
  </entry>
  <entry>
    <title type="html"><![CDATA[Teknisiä vaikeuksia]]></title>
    <summary type="html"><![CDATA[Tällä hetkellä kärsin pienistä kirjoitus- ja tuotantoteknisistä ongelmista, joiden ratkaiseminen vie hetken. <br />Kirjoitan kyllä, jahka pääsen taas oman soppeni rauhaan tätä tekemään. <br /><br />Kärsivällisyys on hyve.<br /><br /><br />]]></summary>
    <published>2008-05-14T07:42:00+03:00</published>
    <updated>2019-09-28T00:03:54+03:00</updated>
    <link rel="alternate" type="text/html" href="https://isimies.vuodatus.net/lue/2008/05/teknisia-vaikeuksia"/>
    <id>https://isimies.vuodatus.net/lue/2008/05/teknisia-vaikeuksia</id>
    <author>
      <name>Isimies</name>
      <uri>https://isimies.vuodatus.net/</uri>
    </author>
  </entry>
  <entry>
    <title type="html"><![CDATA[Isien peruskoulutusjakso jäi väliin]]></title>
    <summary type="html"><![CDATA[Nuorempana ajattelin perheenisien olevan seesteisiä, rauhallisia ja harkitsevia ihmisiä, jotka ovat hyväksyneet sen, että perhe ja lapset ovat vallanneet heidän oikean elämänsä. He olivat siis mielestäni luopuneet omasta itsenäisyydestään ja sitouttaneet itsensä perheelle. Nyt katson itseäni ja muutama huomio on tullut tehtyä.<br /><ul><li>Seesteisyys johtuu siitä, että perheestä huolenpitäminen väsyttää</li><li>Rauhallisuus johtuu siitä, että koska kaikkea ei kuitenkaan ehdi, niin suotta ryntäillä</li><li>Harkitsevuus on keino etsiä helppoa ulospääsyä</li></ul>Itsestäni en kyllä löydä niitä stereotypioita, joita asettelin aikoinaan. Olen lähes aina rahaton, en useinmiten tiedä, mitä pitäisi tehdä enkä osaa oikein edes omaa elämääni järjestellä, saati sitten pesueeni. Kummallista. Oma isäni kertoi minulle, että uutta pyörää en saa siksi, että entinen on vielä hyvä. Minä kerron lapselleni, että isillä ei ole uutta autoa, koska ei ole rahaa. Kun vetosin lapsena siihen, että ostettiinhan meille uusi pesukonekin, miksi en siis saa uusia lasketteluvälineitä, vastaus oli mielestäni typerä. Nyt huomaan miettiväni, että jos emme ostaisikaan uutta kylpyhuonetta kosteusvaurioista kärsineen tilalle, meillä olisi varaa lähteä vaikka parillekin matkalle tänä vuonna. Minun kohdallani mikään ei ole siis muuttunut.<br /><br />Mikä ihmeen vastuuntunto?<br /><br /><br />]]></summary>
    <published>2008-05-12T08:00:00+03:00</published>
    <updated>2019-09-28T00:03:56+03:00</updated>
    <link rel="alternate" type="text/html" href="https://isimies.vuodatus.net/lue/2008/05/isien-peruskoulutusjakso-jai-valiin"/>
    <id>https://isimies.vuodatus.net/lue/2008/05/isien-peruskoulutusjakso-jai-valiin</id>
    <author>
      <name>Isimies</name>
      <uri>https://isimies.vuodatus.net/</uri>
    </author>
  </entry>
  <entry>
    <title type="html"><![CDATA[Lämmintä on. ]]></title>
    <summary type="html"><![CDATA[Tänään ei kirjoitella. Tänään ollaan ulkona. Olkaa tekin.<br /><br /><br />]]></summary>
    <published>2008-05-11T08:08:00+03:00</published>
    <updated>2019-09-28T00:03:58+03:00</updated>
    <link rel="alternate" type="text/html" href="https://isimies.vuodatus.net/lue/2008/05/lamminta-on"/>
    <id>https://isimies.vuodatus.net/lue/2008/05/lamminta-on</id>
    <author>
      <name>Isimies</name>
      <uri>https://isimies.vuodatus.net/</uri>
    </author>
  </entry>
  <entry>
    <title type="html"><![CDATA[Minähän se vasta äijä olen!]]></title>
    <summary type="html"><![CDATA[Ryhdyin sitten kukkoilemaan. Tuumin, että olenpas minä varsinainen sankari, kun olen sellaisen uro(s)teon tehnyt, että toinen lapsi on jo tulossa. "Lisääntykää ja täyttäkää maa." Done!<br />Tätä blogia kävi lukemassa eräs <a href="http://sarihuh.vuodatus.net" rel="nofollow">henkilö</a>, jolla on kuusi lasta. <span style="font-style:italic;">Kuusi</span>. Perspektiivi muuttuu. Aloin miettimään tuota ja juolahti mieleen, ettei siinä hulinassa varmaankaan ihan pienet arkipäivän murheet ehdi menoa hidastaa.<br /><br />Mitä mahdetaan pitää suurperheenä? Yleisesti kai ajatellaan, että jos on paljon lapsia, kyseessä on suurperhe. Kuitenkin suurperheen varsinainen kuvaus on, että ydinperheen, eli pariskunnan ja lasten, lisäksi perheeseen kuuluu muita sukulaisia. Esimerkiksi isovanhempia, tätejä, setiä, serkkuja, jne. <a href="http://fi.wikipedia.org/wiki/Suurperhe" rel="nofollow">(Wikipedia)</a>. <br />Suurperhe on useimmiten yhdysperhe, jossa <span style="font-style:italic;">vähintään kaksi naimisissa olevaa pariskuntaa</span> asuu samassa taloudessa, mahdollisine lapsineen. Esimerkiksi se voi tarkoittaa sitä, että samassa taloudessa voi asua vaikka sisarukset puolisoineen ja lapsineen, tai pariskunta lapsineen ja isovanhemmat.(<a href="http://www.valt.helsinki.fi/sosio/vaesto/sanastot.html" rel="nofollow">Lähde</a>) Nostetaan panoksia: pariskunta lapsineen, isovanhemmat, pariskunnan toisen osapuolen sisarus, puoliso ja lapset, tukiasumista välttelevät isovanhempien sisarukset ja pöljähkö serkku maalta. Normaaliin asuntoon, vaikka vähän isompaankin omakotitaloon tuossa on minusta aivan tarpeeksi porukkaa. Siinähän sitä riittää terassilta kahvin ja vehnäpullan äärestä neuvojia, kun itse saat levittää multaa pihalle. <br /><br />Lapsuudestani muistan erään perheen, jossa oli 16 lasta. Kävin heidän kotonaan joskus ja mieleeni on jäänyt vain kenkien suunnaton lukumäärä eteisessä ja se, ettei kaverin huoneessa voinut tehdä mitään, koska se oli aina niin täynnä. Tavaraa tai ihmisiä. Tuo perhe, muuten, liikkui omalla bussillaan.<br /><br />Vaikka minua hirvittääkin ajatus siitä, että jos meillä olisi suuri lapsijoukko, ymmärrän kyllä, että joku haluaa ympärilleen ison perheen. Se vain vaatii tietynlaisen ihmistyypin. Minun maailmankuvani ei (ainakaan nyt) tunnu kestävän sellaisia muutoksia, joita iso perhe vaatisi. Ymmärrättehän, putkiaivojuttuja.<br /><br />Meidän perheessämme on valinta on tästä eteenpäin helppo. On aivan sama, mitä me haluamme, tosiasia on kuitenkin se, että me emme saa enempää lapsia. Siksi olenkin sitä mieltä, että meille sopiva määrä on kaksi lasta. <br />]]></summary>
    <published>2008-05-10T08:00:00+03:00</published>
    <updated>2019-09-28T00:04:00+03:00</updated>
    <link rel="alternate" type="text/html" href="https://isimies.vuodatus.net/lue/2008/05/minahan-se-vasta-aija-olen"/>
    <id>https://isimies.vuodatus.net/lue/2008/05/minahan-se-vasta-aija-olen</id>
    <author>
      <name>Isimies</name>
      <uri>https://isimies.vuodatus.net/</uri>
    </author>
  </entry>
  <entry>
    <title type="html"><![CDATA[Paha K-sana]]></title>
    <summary type="html"><![CDATA[Nyt se sitten juolahti mieleen. K-sana. Se, jota ei ääneen saa sanoa. Koliikki. Ehdin jo hetken miettiä, mikä oli se asia, jota minä en enää muista. Koliikkihan se. Taitaa olla jokin defenssimekanismi, joka saa aivoni unohtamaan tuon kokemuksen vajaa neljä vuotta sitten. Meillä koliikki oli moniin verrattuna hyvin lyhyt. En osaa sanoa, oliko meillä jotenkin poikkeuksellisen intensiivinen koliikki vai ei, mutta tarpeeksi minulle. <br /><br />Alussa ajattelin hyvin aikuismaisesti, että lapsella on kipuja, siksi se huutaa. Sitten ajattelin, että eivätkö ne kivut jo kohta voisi loppua. Sitten, että eikö tuo lapsi tajua olla hetken hiljaa. Lopuksi olin hermoraunio, joka olisi hypännyt yläkerran ikkunasta, jos pudotus olisi ollut edes mainittava. Ja koliikin alusta aikaa oli kulunut puoli vuorokautta.<br /><br />Kummityttöni harrasti koliikkikiljuntaa kuukausitolkulla. Kaikenlaiset kepulikonstit oli käytössä, vyöhyketerapiat ja viihdytysvoltit, eikä mikään kai kunnolla auttanut. Pian hänelle tuli pikkuveli ja sama sirkus. Silloin mietin, että mikähän se mahtaa olla se voima, joka saa ihmiset harkitsemaan lasten hankintaa.<br /><br />Lueskelin silloin meidän huutoaikoina erästä lehteä, jossa oli artikkeli koliikkivauvan vanhemmille. Artikkelissa kerrottiin hienoin sanakääntein vaivan synnystä ja hoidosta. Artikkeliin oli liitetty kuvituskuva, jossa jykeväleukainen, ruskettunut mies piteli naamaansa mutristavaa vauvaa pingoittuneen rintalihaksensa päällä. Miehen parransänki oli ehkä jo vuorokauden mittainen.<br />Minä, lähes samanlainen, valvoin yöt ja menin aamuisin töihin. Palasin ja valvoin. Parransänkeni oli nelipäiväinen ja silmäpussit painoivat päätäni alaspäin. Lapsi huusi niin, että naaman sivuprofiili muistutti isonumeroista jakoavainta ja taloyhtiön osakkaat katselivat aamuisin minua kiukkuisesti. Eivät kylläkään kovin läheltä, en tainnut olla mikään joviaalisuuden malliesimerkki silloin. <br />Ymmärrykseni alkoi murentua. Se proosallisesti ilmaistuna sai minut tuntemaan rajallisuuteni.<br /><br />No, tämä saattaa hyvinkin olla edessä vielä toisen kerran. Toisaalta, olen kuullut tarinoita, joissa vanhemmat valittavat siitä, että vauva herää ainakin viidesti yöllä syömään. Voi, voi. <br />]]></summary>
    <published>2008-05-09T07:55:00+03:00</published>
    <updated>2019-09-28T00:04:02+03:00</updated>
    <link rel="alternate" type="text/html" href="https://isimies.vuodatus.net/lue/2008/05/paha-k-sana"/>
    <id>https://isimies.vuodatus.net/lue/2008/05/paha-k-sana</id>
    <author>
      <name>Isimies</name>
      <uri>https://isimies.vuodatus.net/</uri>
    </author>
  </entry>
  <entry>
    <title type="html"><![CDATA[Laastareita ja linnunmaitoa]]></title>
    <summary type="html"><![CDATA[Perheessämme käytetään valtavasti laastareita. Me emme tee itseemme haavoja, mutta laastareiden kulutus on merkittävä. Lähes kaikki laastarit kiinnitetään tyttäreemme. Kutsumme niitä sielunhoitolaastareiksi. Niillä voidaan käsittämättömän tehokkaasti hoitaa monenlaisia vaivoja, esimerkiksi yleistä pahaa oloa. Sielunhoitolaastarit toimivat erinomaisesti, kun ne yhdistetään puhalteluun.<br />Toisinaan pienikin kolaus riittää siihen, että laastaria pyydetään. Päätimme, että kyllä me laastareita saadaan hommatuksi, jos ne pipit ja murheet sillä häviävät. Niin, ja vanhempien tehtävä taitaa olla lastensa hoitaminen. <br />Tytär söi hieman liian kuumaa ruokaa ja poltti vähän kieltään. Harmitti ja sattuikin tietysti. Hän oli tottunut siihen, että pipiin auttaa laastari ja kieleen se on saatava. Minä yritin kovasti selittää syitä siihen, miksi laastaria ei kieleen voi laittaa ja lopulta asia vaati kokeilemisen. Siihen, tosin, päättyivät ne vaatimukset. Tuntuu siltä, että moni pipi ehtii haihtua siinä laastarin liimauspuuhassa. Tai ainakin tytär usein mainitsee, että johan helpottaa.<br /><br />Lääkkeistä sanotaan usein, ettei plasebolla kannata ehdollistaa siihen, että kaikkiin ongelmiin on olemassa lääkeaine. Voihan se olla totta ja muutenkin vähälääkkeinen luomuelämä on kai puhtaudessaan parempi vaihtoehto. Laastareita aiomme silti edelleen käyttää. Rinnakkaislääkkeinä käytämme kosteusvoidetta ja kylmää vettä. Onpa joskus parannettu kipeitä kohtia jääpalallakin. Mutta tehokkaimpana täsmälääkkeenä voitaneen pitää kaakaota. Nautitaan sisäisesti. Toimii yhtä hyvin niin fyysisiin kuin psyykkisiinkin tilapäiskipuihin. <br />]]></summary>
    <published>2008-05-08T08:00:00+03:00</published>
    <updated>2019-09-28T00:04:05+03:00</updated>
    <link rel="alternate" type="text/html" href="https://isimies.vuodatus.net/lue/2008/05/laastareita-ja-linnunmaitoa"/>
    <id>https://isimies.vuodatus.net/lue/2008/05/laastareita-ja-linnunmaitoa</id>
    <author>
      <name>Isimies</name>
      <uri>https://isimies.vuodatus.net/</uri>
    </author>
  </entry>
  <entry>
    <title type="html"><![CDATA[Taivaspaikkavaluuttaa]]></title>
    <summary type="html"><![CDATA[Oma lapsihan ei koskaan tee mitään oikeasti väärää. Jos jotakin sellaista tulee tehtyä, että se järkyttää yhteiskunnan normirauhaa, on syy yleensä ulkolähtöinen. Olosuhteet, tuen puute, kaverit tai jokin muu tekijä on ajanut meidän pikku kullannuppumme ahdinkoon. Varmaa on se, että ainakaan lapsessa ei ole vikaa, eikä kyllä meissä vanhemmissakaan. No, asia kuin asia, ainahan syyllinen etsitään jostain muualta.<br /><br />Entäpä sitten, jos lapsi tekee jotakin todella pahaa? Jotain sellaista, mihin ei tahdo selityksiä löytyä. Itsesyytöksiä varmasti ilmenee ja ehkä jossain vaiheessa tajutaan, että vika ei olekaan yhteiskunnassa tai muissa ihmisissä. Vika voi joskus olla meissä itsessämme.<br /><br />Usein kuulee hurskastelijoiden sanovat, että he elävät nyt lasten ehdoilla. Mitä ihmettä sekin tarkoittaa? Minä väitän, että suuri osa nuorten ja nuorten aikuisten psyykkisistä ja sosiaalisista ongelmista johtuu perimmiltään siitä, että lapset ovat asettaneet elämisen ehdot, eivät aikuiset. Aikuisen tehtävä on olla aikuinen. Aikuisen tehtävä on määrittää rajat ja huolehtia, ettei niitä ylitetä. Aikuisen tehtävä on siis määrittää reunaehdot elämiselle. Lapsi ei vielä siihen kykene. Lopultakin kyse on siitä, millä tavoilla ehdot määritellään ja miten niistä pidetään kiinni. On syytä erottaa toisistaan rajojen pitäminen ja tyrannia. Niitäkin osaamattomia, typeriä sadisteja on, joille ainoa kasvatusmetodi on vallanpitäminen. Ne eivät ole rivien arvoisia.<br /><br />Rajoista lipsuminen on äärimmäisen helppoa. Teen sitä jatkuvasti. Esimerkiksi herkkupäivää voidaan helposti jatkaa vielä vähän aikaa, jos karkkia tai jätskiä on jäänyt johonkin. Voihan sitä joskus ostaa jonkun pienen lelun, toinen kun niin tykkää. Esimerkkejä on tuhottomasti. Jutun juuri on siinä, että periaatteet venyvät viitseliäisyyden mukaan. Voisi verrata ajatukseen: "Söpöt eläimet on suojeltava". Jotkut asiat ovat tärkeitä, jos niiden puolustaminen ei ole liian vaivalloista.<br />]]></summary>
    <published>2008-05-07T08:00:00+03:00</published>
    <updated>2019-09-28T00:04:07+03:00</updated>
    <link rel="alternate" type="text/html" href="https://isimies.vuodatus.net/lue/2008/05/taivaspaikkavaluuttaa"/>
    <id>https://isimies.vuodatus.net/lue/2008/05/taivaspaikkavaluuttaa</id>
    <author>
      <name>Isimies</name>
      <uri>https://isimies.vuodatus.net/</uri>
    </author>
  </entry>
  <entry>
    <title type="html"><![CDATA[Sopivasti pikkuinen]]></title>
    <summary type="html"><![CDATA[Olisi mahtavaa olla pieni. Voisi aina tarpeen tullen ilmoittaa olevansa niin keskenkasvuinen ja olematon, ettei kykene tekemään pyydettyä. Tyttäreni reaktio siihen, kun sanoin, että ensi kesänä otetaankin apupyörät pois, oli vähintäänkin hätääntynyt. Hän huudahti, että "on vielä ihan, ihan pieni. Ei voi ottaa". Kun vetosin lausumaani, hän jätti option ensi kesällekin: "Ehkä olen sitten tarpeeksi iso, ehkä en."<br /><br />Mutta niinhän me aikuiset teemmekin. Vaimo muuttuu avuttomaksi ja heikoksi ressukaksi, kun räntäsateinen renkaanvaihto odottaa. Minä en taas ymmärrä yhtään, mitä tehdä, kun nappi irtoaa kauluspaidasta. Lapsella tuo taito on, jos mahdollista, vielä hienosäikeisempi. Pienen tyttären niiskaus ja kostuvat silmät tehoavat vielä paremmin kuin vaimon vastaavat temput. Nykyään paljon, oikein paljon paremmin. <br /><br />Pienenä olemisen haittapuolista voidaan kai mainita aavistuksen verran vajaaksi jäänyt itsenäisyys. Vaikka toisaalta, minusta tuntuu, että tyttäreni osaa kyllä käyttää itsenäisyyttään, jos sitä tahtoo. Itsenäisyyden kun voi näköjään lopettaa aina, kun sitä ei välttämättä tarvitse. Kun  valinta on tehtävä täyshoidon ja itsenäisyyden välillä, me kaikki kai yritämme löytää kultaisen keskitien, tilan, jossa pääsemme mahdollisimman helpolla.<br /><br /><span style="font-weight:bold;">Mutta, mutta...<br />Tuossa vasemmalla puolella on tuollainen laskuri, joka kertoo lukijamäärän tälle blogille. En meinaa uskoa silmiäni, kun siinä lukee yli tuhat. Hyvänen aika! <br />Onpa mukavaa, kun olette roikkuneet mukana tätä lukemassa. Toivottavasti nämä jorinat vielä jaksavat kiinnostaa. Kirjoittelen, kunnes juttu loppuu.<br /></span>]]></summary>
    <published>2008-05-06T08:04:00+03:00</published>
    <updated>2019-09-28T00:04:09+03:00</updated>
    <link rel="alternate" type="text/html" href="https://isimies.vuodatus.net/lue/2008/05/sopivasti-pikkuinen"/>
    <id>https://isimies.vuodatus.net/lue/2008/05/sopivasti-pikkuinen</id>
    <author>
      <name>Isimies</name>
      <uri>https://isimies.vuodatus.net/</uri>
    </author>
  </entry>
  <entry>
    <title type="html"><![CDATA[Sinä olet isille yksi tärkeimmistä...]]></title>
    <summary type="html"><![CDATA[Minun käy sääliksi tytärtäni. Hän jättää osan lapsuuttaan, kun pikkusisko syntyy. Aika radikaalisti ilmaistu, mutta näinhän se on. Hän saa jättää kuvitelman siitä, että on vanhempiensa kaikkein tärkein ja että maailma pyörii vain häntä varten. Ja lisäksi hän joutuu vielä kantamaan vastuuta siitä, että hänen vanhempansa saisivat olla onnellisia jostakin muusta kuin hänestä. <br /><br />Isosiskon rooli tietysti tuo mukanaan muutakin kuin vastikkeetonta työtä jonkun toisen hyväksi. Se tuo aseman jonkun yläpuolella. Häntä katsotaan ylöspäin. Hänestä otetaan mallia ja joskus hän voi olla pikkusiskon palvonnan kohde. Sehän meitä kaikkia hivelee. Negatiivisena seikkana voi tietysti ajatella sitä, että joskus täytyy tehdä älyttömyyksiä, ihan vain tarkistaakseen, tekeekö pikkusisko oikeasti saman perässä. Seuraukset tulevat tuplana, kun tuli vedettyä pienempi mukaan johonkin päättömyyteen. <br /><br />Jakamisen opetteluun sisaruksen tuleminen epäilemättä vaikuttaa hyvällä tavalla. On pakko oppia jakamaan asioita, vanhempien huomiosta karkkipäivän tuotoksiin. Toisaalta, on opittava myös pitämään puolensa. Jos ei pidä omista karkeistaan huolta, ne saattavat hävitä siskon huomiin. Ihan hyvä pointti tulevaa elämään varten. <br /><br />Kyllähän se niin taitaa olla, että vanhempien kyvyt huolehtia asian käsittelystä vaikuttavat eniten siihen, miten huomion jakaminen käytännössä sujuu. Ja kun vanhempi lapsi on kuitenkin vielä aika nuori, eivät kliseiset hokemat yhtä tärkeydestä uppoa niin hyvin kuin toisille vanhemmille jutellessa. Täytyy opetella näyttämään se muuten. <br />]]></summary>
    <published>2008-05-05T08:00:00+03:00</published>
    <updated>2019-09-28T00:04:11+03:00</updated>
    <link rel="alternate" type="text/html" href="https://isimies.vuodatus.net/lue/2008/05/sina-olet-isille-yksi-tarkeimmista"/>
    <id>https://isimies.vuodatus.net/lue/2008/05/sina-olet-isille-yksi-tarkeimmista</id>
    <author>
      <name>Isimies</name>
      <uri>https://isimies.vuodatus.net/</uri>
    </author>
  </entry>
</feed>
