Tämä on tämän blogin 19. kirjoitus. Onpas niitä tullut paljon! Joka päivä jotakin, ei läheskään aina niin älykästä tai laadukasta, mutta jotakin. Mutta paljon on ollut lukijoitakin, yli 700 käyntiä, huh. Tässähän tulee mieleen, että on melkein velvollisuus kirjoittaa.

Vaimoni, tai kukaan tuttavani, ei tiedä tästä blogista. Sinä päivänä, kun vaimoni saa tästä tietää, kirjottaminen loppuu. Olen nimittäin varma, että alan tiedostamattani kirjoittaa hänelle, jos tiedän hänen tätä lukevan. Valtaosa tuttavistani pitää minua eräänlaisena luolamiehenä, joka kaksisormijärjestelmällä saa aikaan vain lyhyitä lauseita ja nekin kirosanoista.

Miksi minä tätä yleensäkin kirjoitan? Tämä tuntuu olevan ainoa paikka, jossa saa kenenkään keskeyttämättä jauhaa joutavia turhuuksia aivan loputtomiin. Sitä paitsi, on mahtavaa tuoda ajatuksiaan julki anonyyminä. Kukaan ei tiedä, kuka minä olen. Nyt voi kysyä: "Ettekste tiedä, kuka mä olen?"

Kammottava kiire, ei ehdi nyt kirjoittaa tämän enempää. Toisella kertaa lisää.