Tyttäremme ei ole ehkä aivan vielä käsittänyt kokonaan tulevaa elämänmuutosta. Hänelle on asiasta kerrottu jo jonkin aikaa, rauhalliseen tahtiin ja vähän kerrallaan. Alkuun oli suuri ongelma sen kanssa, että kuka sen vauvan äiti on. Lapsen logiikka on kyllä mainiota, sillä kun pohdiskelimme tyttären kanssa, että mikäköhän vauvan nimeksi tulee, tytär ehdotti, että kysytään siltä, kun se tulee. Kun kerroimme, ettei vauva osaa puhua, niin tyttären ajatus oli, että kysytään sen vauvan äidiltä. Tämän jälkeen tytär keskittyi jogurttiin ja siltä erää keskustelu oli ohi. Tytär kertoi, että vauva voi nukkua hänen huoneessaan. Hän lupasi jalosti nukkua isin ja äidin välissä. Tosin hän kyllä lupaili, että voi lohduttaa vauvaa, jos tämä itkee.

Elämänmuutos voi kyllä olla hänelle suuri. Hän on ollut elämämme absoluuttinen keskipiste koko ajan ja hän on saanut nauttia täydellisen jakamattomasta huomiosta. Nyt yhtäkkiä taloon onkin tulossa olento, joka vie alkuun todella suuren osan hänen saamastaan huomiosta. Mietitäänpä asiaa hieman toisella tavalla. Jos vaimoni ottaisi sen enempää kyselemättä meidän kotiimme asumaan jonkun toisen miehen, niin voisi tuntua vähän turhan rajulta. Siitäkin huolimatta, että hän kertoisi minulle rakastavansa minua ihan yhtä paljon kuin ennenkin. Vaimo ei kuitenkaan ehtisi kiinnittää minuun huomiota juurikaan, mutta kertoisi kyllä tuota vierasta miestä halatessaan, että rakastaa hän. Se äijä vielä räpelöisi minun soittimiani tajuamatta yhtään, kuinka paljon niillä on arvoa. Ukko tepastelisi minun kotonani minun aamutakissani ja kalsareissani. Kyllä se voisi vähän harmittaa. Alkuun.

Aivan uskomaton määrä kävijöitä! Varjelkoon! Eikö teillä ole muuta tekemistä?