Nuorempana ajattelin perheenisien olevan seesteisiä, rauhallisia ja harkitsevia ihmisiä, jotka ovat hyväksyneet sen, että perhe ja lapset ovat vallanneet heidän oikean elämänsä. He olivat siis mielestäni luopuneet omasta itsenäisyydestään ja sitouttaneet itsensä perheelle. Nyt katson itseäni ja muutama huomio on tullut tehtyä.

• Seesteisyys johtuu siitä, että perheestä huolenpitäminen väsyttää
• Rauhallisuus johtuu siitä, että koska kaikkea ei kuitenkaan ehdi, niin suotta ryntäillä
• Harkitsevuus on keino etsiä helppoa ulospääsyä

Itsestäni en kyllä löydä niitä stereotypioita, joita asettelin aikoinaan. Olen lähes aina rahaton, en useinmiten tiedä, mitä pitäisi tehdä enkä osaa oikein edes omaa elämääni järjestellä, saati sitten pesueeni. Kummallista. Oma isäni kertoi minulle, että uutta pyörää en saa siksi, että entinen on vielä hyvä. Minä kerron lapselleni, että isillä ei ole uutta autoa, koska ei ole rahaa. Kun vetosin lapsena siihen, että ostettiinhan meille uusi pesukonekin, miksi en siis saa uusia lasketteluvälineitä, vastaus oli mielestäni typerä. Nyt huomaan miettiväni, että jos emme ostaisikaan uutta kylpyhuonetta kosteusvaurioista kärsineen tilalle, meillä olisi varaa lähteä vaikka parillekin matkalle tänä vuonna. Minun kohdallani mikään ei ole siis muuttunut.

Mikä ihmeen vastuuntunto?