Vuonna 2006 syntyi Suomessa vajaa 30 kilometriä lapsia. Siis vähän alle 60 000 syntynyttä lasta, arviolta 50 cm/kpl, peräkkäin laitettuna noin kolmisenkymmentä kilometriä. Toisin ilmaistuna suomessa syntyy vuosittain noin 210 tonnia ihmisiä. Laskutoimitus osoittaa, että yhden kilometrin verran lasta painaa noin seitsemisen tonnia. Onpa hyvä, että syntyvät lapset on pätkitty hieman kuluttajaystävällisempään pakkauskokoon.

Tilastokeskuksen mukaan näiden syntyneiden äideistä 24 000 kpl, eli noin 40 % ei ollut naimisissa. Tilasto ei kerro, moniko isistä oli naimisissa vaikka äiti ei ollut. Se olisi ollut ainakin noin sosiaalipornon valossa kiintoisaa. Sama tilasto osoittaa, että 1760-luvulla synnyttäneistä äideistä naimattomia oli vain 1,7 %. Nämä äidit ovat kai olleet piikoja, joiden aitassa isäntä oli sahtijuovuksissa piipahtanut jonakin kesäyönä. Kuinkahan suuri osa syntyneistä lapsista on jäänyt aikakirjoihin merkitsemättä?

Aikamoinen kulttuurimuutos on tapahtunut lyhyen ajan sisällä. Naimattomien synnyttäjien määrä on tuplaantunut vuodesta 1988. Kolmekymmentä vuotta ei niin kamalan pitkä aika ole, kun mietitään, että kahdeksankymmentäluvun loppu voitaneen lukea nykyajaksi. Liekö kirkon vaikutus haalentunut vai yleinen ilmapiiri liberalisoitunut, samapa tuo, mutta nykyään ei kyllä oikeastaan kukaan enää ihmettele, jos lapsi syntyy avioliiton ulkopuolella. 1760-luvulla se oli epäilemättä suuri häpeä ja kummallinen ilmestys, mutta niin olisi ehkä ollut samaa sukupuolta edustavien adoptio-oikeuskeskustelukin, veikkaan.

Tällä hetkellä Suomen syntyvyys on samalla tasolla kuin se oli 1850-luvulla. Toisaalta, 1850-luvulla keskimäärin 200 lasta 1000:sta syntyneestä menehtyi alle vuoden ikäisenä. Puhutaan imeväiskuolleisuudesta. Vertailukohtana vuonna 2006 sama luku oli 2,6, eli vajaa sata kertaa vähemmän. Terveydenhuolto ja elinolot ovat kyllä reilusti parantuneet.

Tilasto päivässä pitää kaverit loitolla.