Vaimoni tekee vuorotöitä ja on siksi usein viikonloppuisin työvuorossa. Minulla taas on viikonloput ja illat päivätyöstä vapaata, joten vietän sen ajan usein ja mielelläni tyttäreni kanssa. Hän on nykyään erittäin halukas auttamaan kaikessa. Hän haluaa nimenomaan tehdä asioita aivan itse ja sellaisia asioita, jotka ovat oikeasti tärkeitä. Viime viikonloppuna pesimme autoa. Hän sai kastella autoa letkulla (jossa onneksi oli päässä sellainen regulaattori, jolla pystyy säätelemään veden virtausnopeutta letkussa). Opastin tytärtäni toimimaan hommassa oikein ja sehän meni oikein mukavasti perille. Eräässä kohdassa olin kuitenkin auton toisella puolella suorittamassa pesutoimia, kun tajusin, että jatkuva ja taukoamaton puheenpapatus oli hetkeksi tauonnut tai ainakin hiljennyt. Menin vilkaisemaan ja näin, kuinka meidän pikku Nobel-voittaja oli tunkenut vettä suihkuvan vesiletkun auton pakoputkeen ja yritti sitä saada vielä lisää sinne sisälle. Minä menin tietysti esittämään asiasta eriävän mielipiteeni ja keskustelun jälkeen pääsimme yhteisymmärrykseen siitä, miten pakoputki kuuluu vastedes pestä.

Tämä on yksi esimerkki siitä, miten aikuisen reaalimaailma ja lapsen käsitys ympäristöstä ovat erilaiset. Pakoputkiprojekti oli tyttäreni mielestä ihan yhtä normaalia kuin esimerkiksi oven peseminen, auto pestään, pakoputki kuuluu autoon = pakoputki pestään. Tietysti.

Toinen kohde, jossa apua on tarjolla paljon enemmän kuin olisi tarpeen, on ruokailuun liittyvät toimenpiteet. Itse ruuanlaittopuuhiin apua tarjotaan kovasti ja olenkin päättänyt, että kaikin mokomin. Jakkaralta ylettää hyvin kuumille keittolevyille ja sekoittamaan kattilassa porisevaa sapuskaa. Kovasti täytyy tietysti varoitella kuumuudesta, vaikka onhan se kokeiltava. Aika helposti tuo näyttää ymmärtävän asian. Toki omat pienet krumeluurinsa kuuluu tuohonkin puuhaan. Tyttären velvollisuudeksi päätettiin eräänä päivänä pöydän kattaminen ja minä annoin katettavat astiat, jotka tytär toimitti oikeille paikoilleen pöytään. Kriittisen maustamisvaiheen aikana en ehtinyt seuraamaan toimintaa kovin tarkasti, mutta kun nosti katseeni pöytää kohti, huomasin tyttäreni nuoleskelevan lautasta. Kysyin typerän kysymyksen toiminnan tarkoituksesta, ja hän vastasi kokeilevansa, ovatko lautaset kuumia vai kylmiä. En keksinyt mitään sanottavaa. Kaikki lautaset kokeiltiin ja meni siinä samalla haarukat ja veitsetkin. Hyvä, kun tuli testattua.