Perheessämme käytetään valtavasti laastareita. Me emme tee itseemme haavoja, mutta laastareiden kulutus on merkittävä. Lähes kaikki laastarit kiinnitetään tyttäreemme. Kutsumme niitä sielunhoitolaastareiksi. Niillä voidaan käsittämättömän tehokkaasti hoitaa monenlaisia vaivoja, esimerkiksi yleistä pahaa oloa. Sielunhoitolaastarit toimivat erinomaisesti, kun ne yhdistetään puhalteluun.
Toisinaan pienikin kolaus riittää siihen, että laastaria pyydetään. Päätimme, että kyllä me laastareita saadaan hommatuksi, jos ne pipit ja murheet sillä häviävät. Niin, ja vanhempien tehtävä taitaa olla lastensa hoitaminen.
Tytär söi hieman liian kuumaa ruokaa ja poltti vähän kieltään. Harmitti ja sattuikin tietysti. Hän oli tottunut siihen, että pipiin auttaa laastari ja kieleen se on saatava. Minä yritin kovasti selittää syitä siihen, miksi laastaria ei kieleen voi laittaa ja lopulta asia vaati kokeilemisen. Siihen, tosin, päättyivät ne vaatimukset. Tuntuu siltä, että moni pipi ehtii haihtua siinä laastarin liimauspuuhassa. Tai ainakin tytär usein mainitsee, että johan helpottaa.

Lääkkeistä sanotaan usein, ettei plasebolla kannata ehdollistaa siihen, että kaikkiin ongelmiin on olemassa lääkeaine. Voihan se olla totta ja muutenkin vähälääkkeinen luomuelämä on kai puhtaudessaan parempi vaihtoehto. Laastareita aiomme silti edelleen käyttää. Rinnakkaislääkkeinä käytämme kosteusvoidetta ja kylmää vettä. Onpa joskus parannettu kipeitä kohtia jääpalallakin. Mutta tehokkaimpana täsmälääkkeenä voitaneen pitää kaakaota. Nautitaan sisäisesti. Toimii yhtä hyvin niin fyysisiin kuin psyykkisiinkin tilapäiskipuihin.